Nojuu, kestipä taas muka kauan alottaa tää kirjottamine tänne :D.. En nyt niin tiiä et onko kuinka mielenkiintosta luettavaa tää muutenkaan mutta.
Kellään muulla samanlaista ongelmaa että eronnu lapsen isän kans, ja lapsen isä on seonnut ja ruvennut uhkailemaan millon milläki ja vielä uuden miehen henkeä siihen kaupan päälle?
Täällä se alakaa pikkuhiljaa olemaan niinku arkipäivää meille. 
Onneks kaiken tuon tasapainotukseks on olemassa tämä neiti, antaa kyllä syyn hymyillä ja jatkaa antamatta periks :) 
Elämään johon mahtuu paljon paskaa ni oon huomannu että mahtuu vielä enemmän hyvää loppujenlopuks kuitenki.
Ollu ihmeellistä seurata tää vuosi neitin kehitystä, kehittyy ja oppii uutta joka päivä ja niin nopeeta, ja en meinaa kyllä uskoa sitä et vuosi on muka melkeen menny jo, eihä siitä voi olla niin kauaa, aika menny niin nopeeta et ei kyl itte oo pysyny mukana :D 
Tähä vuoteen on mahtunu kaikenlaista, ollu hyvää ja ollu huonoa, mut eikö sen niin kuulu mennäki? :D Heleppoahan tää ei missään nimessä alkuun ollu että 19v ja saa lapsen, ku kaikki kaverit soitteli ja kyseli juomaan tämän tästä lapsen synnyttyä ja itte on nuori ja meno jalkaa vipattaa joka kerta ku joku soittaa ku ollu aiemmin nii menevä ihminen et hyvä et yhtä päivää jakso istua paikallaan tekemättä mitään. Lapsen kans se oli alussa rankkaa totuttelua siihen suurimmaks osaks, sit tuli möhlittyä samalla siinä kun erottiin lapsen isän kanssa ja siitä asti meillä käynyt nyt perhetyöntekijä 2 kertaa/vkossa. 
Mut virheistään onneks oppii :).
Ja tosiaan niin en tiedä onko tää mitenkään mielenkiintosta tää mitä tänne raapustelen sillon tällön :D